tiistai 17. lokakuuta 2017

Postaussarjan toinen osa

Tällä kertaa vuorossa on Donski. Meidän tarina lähti liikkeelle vasta tämän vuoden puolella 1. huhtikuuta, jolloin saavuin tallille katsomaan meille ylläpitoon tullutta lämminveri tammaa. Tällöin kutsumanimi oli Peppi, mutta kohdallani se vaihtui lähes heti Donskiksi, onhan Donskilla kuitenkin puolikkaan donitsin näköinen päämerkki. Dona oli toinen vaihtoehto, mutta en toki tahtonut kuullostaa Trumpin kannattajalta, joten pidempään nimeen oli päädyttävä, ihan uskottavuus syistä.


Kauaa ei kulunut ennen kuin tamma ostettiin ja siitä en voisi olla tippaakaan onnellisempi, vaikka tie on ollutkin mutkikas. Ensimmäinen ratsastus sujui yllättävän hyvin, toki Donski kulki pää taivaassa, jännittyneenä ja steppasi paikallaan. Seuraavalla kerralla tamma näyttikin kevätjuhlaliikkeitä, jolloin olin melko varma maan koostumuksen tutkimisesta, mutta se jäikin tutkimatta. Pikku hiljaa alkoi tapahtumaan muutosta tamman ulkonäössä ja käytöksessä niin maassa kuin selässä. Lihasta alkoi kertyä, karva kiiltää ja harja kasvaa. Hiljattain tamma malttoi selästä käsin rentoutua hetkiksi ja laskea päänsä lentoon lähtö yrityksistä, jotka ei vissiin vieläkään ole onnistuneet. Olisihan se kiva etu.


Ratsastaessa askellajit alkoivat seljetä, eli ravista jäi pois kauhea häslääminen ja kaahotus. Toki edelleen mennään välillä yli nopeus rajoitusten, muttei ihan niin pahasti(ehkä). Laukka on myös hitusen rauhoittunut ja alkanut tulla enemmän säädeltäväksi, enään siis ei aina mennä vaan kovaa tai tosi kovaa vaan välillä jopa normaalisti! Käynti oli alusta asti ainoa askellaji, joka oli jokseenkin järkevästi hallittavissa ja nyt vielä vähän enemmän, jes.

Kuvat alku ajalta: (kukkahattutädit voi laittaa tässä vaiheessa ne sensurointi lasit päähän)









Jälkeen kuvat:



















Toivon mukaan kuvista huomaa jonkin asteista kehitystä, jos ei muusta niin yhteistyöstä! Donskista on tullut mulle erittäin tärkeä ja toivon, että saataisi vielä monia yhteisiä vuosia. Viime viikolla Donski ontui ja nyt on vain toivottava, että se oli jotain ohi menevää. Kengät tuolla on pidettävä jalassa kun neiti on hitusen arkajalka ja talvella se onkin ihan hyvä, kun saa tilsakumit ja hokit jalkaan. Mutta fakta mikä fakta, hetkeäkään en vaihtais, vaikka välillä tuo osaa olla oikea kiimakuningatar temppuineen ♥

lauantai 7. lokakuuta 2017

Tallilla on tapahtunut!

Täällä taas pitkästä aikaa. Koulu on lähtenyt hyvin käyntiin ja tallilla asiat ovat hieman muuttuneet kuluneen kuukauden aikana. Instagramin kautta uutiset ovat monelle jo kantautuneet, mutta nyt tuntuu, että on aika jatkaa bloginkin parissa ja kertoa tänne hieman muutoksista. Valde on siis lähtenyt takaisin omaan kotiinsa ja toivomme, että näemme ruunan meillä laiduntamassa myös ensi kesänä. Tilalle saimme kuitenkin hieman isomman ruunan, Daggen. 


Daggesta on ollut jo kuvia täällä blogin puolella koeratsastus postauksessa. Kyseessä on siis Ardenner ruuna, jolta säkää löytyy noin 165cm. Dagge on jäänyt laumassa alimmaksi ja tammat pistää huolella komentaen, myös Hulina. Daggesta blogin puolelle tuskin tulee paljoa tekstiä, koska sen kaksi omistajaa huolehtivat sen liikutuksesta ja hoidosta. 




Minulle jää silti koko tamma jengi ratsastettavaksi, koska nykyään myös Tiana toimii hyvin ratsastaessa! Tianaa on ratsastettu nyt vasta alle kuukausi kunnolla, mutta se toimii selästä jo hienosti. Sen kanssa on tullut maastoiltua ja mentyä kerran kentällä. Tina on rauhallinen ratsastaa ja itseasiassa voisin jopa mennä sanomaan, että tämän hetkisistä hevosista helpoin ja rennoin maastoilu kaveri! On siis ilo saada työskennellä niin fiksun vauvvan kanssa.


Lähiaikana ratsastus on keskittynyt lähinnä Donskiin, Tianaan ja Hulinaan. Donski on saanut kengät takaisin etusiin, Tiana on kehittynyt ratsuna ja Hulina voi pyöreästi. Donski oli hetken aikaa lomalla kenkien puuttumisen takia ja ehti sinä aikana tiputtamaan jo suhteellisen paljon lihasta. Omat ratsastus kertani viikossa (yleensä vain 2) eivät riitä ylläpitämään tamman kuntoa, joten onneksi ainakin toistaiseksi sillä ratsastavat muutkin. Täytyy vain toivoa, että sama jatkuisi yli talven, ettei Donskin ja muiden tammojen kunnot tippuisi kamalasti.



Eilen yllätyksekseni äitini tuli kanssani keravan horse & rider myymälään ja jopa viihtyi siellä. Äitini, joka pelkää hevosia (Hulinasta oppi tykkäämään ylläpito aikana), kokeili itselleen ratsastus housuja, huppareita, hanskoja jne. Ei tosin ratsastus käyttöön ainakaan toistaiseksi vaan ihan arkeen. Äiti päätti kokeilla ratsastushousuja, jotka olivat ihan hitusen isot, mutta minulle juuri sopivat. Joten päädyttiin soittamaan isälleni, joka suostui myöhemmin tulemaan liikkeeseen. Löytyi sieltä myös äidilleni huppari, jota voin käyttää arkena, molemmille ratsastushanskat sun muuta pientä. Isäni paikalle tullessaan totesi, että oli kallista vastata puhelimeen..


No ainakin sain hyvät uudet ratsastushousut, jotka ovat hieman lämpivempää materiaalia, syys keliin sopivat hanskat, ihanan lämpivän karva hupparin ja muuta vaatetta. Samalla reissulla äitini lupasi parannuttuaan nousta Hulinan selkään ja mahdollisesti jopa opetella ratsastamaan! Siinä olisi kyllä Hulinalle passeli ratsastaja niin kokonsa kuin painonsakkin puolesta. Tuo kotona jo vetäisi minun liian pienet kolmen vuoden takaiset farkku ratsastushousut jalkaansa ja sanoi, että näillä mä sitten tuun sun mukaan.