Kahden kerran ratsastukset ja makaroni jalat

Lauantain ratsastelut meni kolmen ratsastajan merkeissä, eli saatiin kaikki kolme hevosta samaan aikaan liikkeelle. Pitkästä aikaa mentiin kentällä kunnolla. Tuotiin kaikki kolme puomille ja laitettiin Tiana talliin häiritsemästä. Tarkoituksenani oli ratsastaa Hulina ja Donski puoliksi erään tallilaisen kanssa. Aloitin Donskin harjailun ja totesin sen karvanlähdön vasta alkaneen kunnolla. Siinähän sitten oltiin silmät ja suu täynnä karvaa harjaamisen jäljiltä.

Aloittelin Donskin kanssa kenttää kiertäen käynnissä pitkin ohin ja useampi kierros suuntaansa, jonka jälkeen jatkettiin samaa ravissa. Donski jännitty ravissa melko paljon, joten pitkällä ohjalla sen kanssa on helpompo aloittaa ja keriä hiljattain ohjaa. Ensin ravi oli melkoista reipasta hipsutusta ja jonkin ajan kuluttua paljon rennompaa ja parempaa askelta paremmalla tahdilla. Hyväksi sitäkään ei nyt vielä tässä vaiheessa voi sanoa, mutta ehkä jo kesällä liikkuminen näyttää paremmalta.

Tehtiin erilaisia tehtäviä ympyröitä, pujottelua, loivia kaaria sekä muita perus helppoja tehtäviä jotka Donskilta onnistuu. Lämmittelyn jälkeen mentiin puomeja, jotka tuntui ensin melko mahdottomilta hevosen kiilatessa pohjetta vasten puomien oikeaan reunaan vältellen tuntumaa. Enkä sano että vika olisi ainoastaan hevosessa, suurin syy todennäköisesti on minussa. Jos en anna hevoselle ohjeita joita se tulkitsisi oikein ei se voi kulkea niin kuin tahdon. Meillä on Donskin kanssa yhteistyössä vielä paljon hiomattomia kohtia ja asioita jotka vaativat meilä molemmilta yhteisymmärrystä. Meidän matka on vasta alussa ja siksi hyvin moni asia on vielä auki.

Useampien toistojen jälkeen puomit menivät jo ihan siedettävästi ravissakin. Olin  erittäin tyytyväinen, että muutama toisto sai meille jonkin laisen yhteisymmärryksen puomien osalta. Kokeiltiin vielä tämän jälkeen tulla pientä ristikkoa muutaman kerran ja vaihdettiin hevosia.

Hulina oli tämän aikaa liikkunut reippaasti ja oli hienoa nähdä sen liikkuvan kentällä myös muiden kanssa. Selkään noustessa Hulina tuntui ihan mahdottoman pieneltä ja leveältä. Kierrettiin muutama kerta kenttää ravissa ja otettiin Hulinan kanssa muutamat hypyt. Hulina oli energinen, mutta silti jotenkin tahmena tuntuinen.

Laukat käytiin ottamassa tiellä, koska Fraula ei olevinaan mahdu(mahtuisi jos haluaisi) kentällä laukkaamaan kunnolla ja on siinä muutenkin hankala laukan kanssa. Mentiin tietä pitkin jonossa laukkaa muutaman kerran molempiin suuntiin ja palattiin sitten kentälle. Tein Hulinan kanssa vielä ravissa hetken työskentelyä ja otin loppu käynnit.

Maanantaina oli seuraava talli päivä ja ensimmäisenä ratsastukseen joutui Donski. Varustin Donskin etupihan puomilla ja jostain syystä minulla on tarve letittää harja aina ennen ratsastusta oli hevonen kuka tahansa. Harjailuun sun muuhun hömpötykseen kului yli tunti sitten vasta kävi mielessä, että minun piti olla reipas, koska aikaa oli reilut kolme tuntia.

Lähdettiin Donskin kanssa kohti laidunta. Matkalla oli hieman keskustelua pitääkö jaloilla kävellä suoraan vai voiko vain mennä ihan makaronina. Makaroni jalat oli Donskin mielestä paljon kivemmat ja vasta ensimmäisessä ravissa kuljettiin normaalisti. Laitumella mentiin pääasiassa ympyröitä ja kahdeksikkoja. Käytiin kaikki askellajit läpi ja energiaa Donskista löytyi vapaapäivän jäljiltä vähän liikaakin. Ratsastus sujui hermojen koettelun jälkeen ihan hyvin.

Donskin jälkeen ratsastin Hulinan pikaisesti pellolla. Hulina oli ihana itsensä ja kulki alusta loppuun hyvin. Puolituntia on Hulinan ratsastukseen lyhyt aika, sillä se vaatii jonkin verran enemmän aikaa lämmetäkseen kuin muut meidän tammat. Mentiin käynnillä ja ravilla tämä kerta, mutta sillä ei ollut mitään väliä kunhan poni ehti saada edes vähän liikuntaa.

Pahoittelut vähä kuvaisesta postauksesta. Saa nähdä milloin taas saa kuvaajan mukaan. Siihen asti niillä mitä on ja mitä tulee pikaisesti napsittua.

Tippuminen on joskus hyvästä

Maanataina menin tallille yhden aikaan. Otin ensimmäiseksi ratsastettavaksi Hulinan. Vein Hulinan puomille harjasin, letitin ja varustin normaalisti. Hulina kokeili hoitaessa taas hieman rajojaan poikaystäväni ollessa lähettyvillä. Poni nosti taka jalkaansa "uhaten", koskaan se ei kuitenkaan mitään ole tehnyt ja tämä tapahtuu lähes aina jonkun vieraamman ihmisen läsnäollessa.

Lähdettiin Hulinan kanssa pellolle, ensin väännettiin hieman koulua ja se tuntui vaihteeksi taas niin hankalata, koska poni puski väkisin pikku ristikkoa kohti. Odotin, että saan ponin ensin kulkemaan kunnolla ja sitten voidaan ottaa muutamat hypyt.

Keskityin taas omaan ratsastukseeni eli siihen, että vedän hartioita taa ja pidän pään pystyssä. Ei aivan onnistunut niin kuin kuvista näkyy. Kuitenkin poni alkoi toimia ihan kivasti. Lopuksi otettiin muutamat hypyt, jotka meni ihan kivasti.

Mun on tehtävä mun jalalle jotain. Se vääntyy aina sivuun esteellä ja yleensä vielä aika taakse.

Lopuksi vielä harjailtiin Hulina puomilla ja Hulina malttoi jo olla kiltisti. Ilma oli hieman viileä seisoskella kuvaamassa, mutta onneksi Vesa jaksoi mukana loppuun asti. Lopuksi laitoin vielä ponin narun Vesan käteen ja nappasin pari kuvaa, jonka jälkeen Vesa talutteli Hulinan tarhaan.

Hulinan jälkeen otin Donskin tarhan puomille hoidettavaksi, koska Fraula oli ratsastajansa kanssa maastoilemassa ja tarkoitus oli kuitenkin mennä kentällä ilman satulaa. Donski kulki paljon paremmin kengät jalassa ja askel tuntui aivan erilaiselta.Yritin tehdä käynnissä ympyröitä asettaen ja taivuttaen, mutta niin kun arvata voi ne eivät menneet ihan putkeen. Otettiin jonkin verran ravia ja kokeilin minkä kokoisella alueella Donski mahtuu liikkumaan,

Sitten Paula tuli kentälle ja pisti meille pienen ristikon pystyyn ja päädyttiin sitä sitten kokeilemaan. Ensimmäinen kerta hevosen kanssa esteitä kannattaakin mennä ilman satulaa, varsinkin kun sen taidosta ja tekniikasta ei tietä mitään! No ensimmäinen kerta kiellettiin, syy oli kyllä minun huonon tieni ja huonojen apujen. Seuraavat kerrat mentiinkin kevyesti yli ja nostettiin ristikko hieman korkeammaksi.

Sitten tulikin se hetki kun palasin maan pinnalle ja tajusin kuinka järjettömän huono tasapainoni on. Donski otti hieman odotettua isomman hypyn ja jäin lopussa jälkeen kun hyppy olikin hieman pidempi kuin kuvittelin. Kun Donskilla oli kaikki jalat maassa niin oli myös minulla. Alla kollaasi tapahtumasta ja ihan tosissani voin sanoa, että kyllä hävettää oma istunta ja tasapaino. Ehkä tällä tippumisella oli tarkoitus muistuttaa minua tasapainostani ja muutenkin ratsatuksestani.

Joka tapauksessa Donski oli aika kiva, vaikka ei nyt kulje vielä lähellekkään niin kuin pitäisi. Pikkuhiljaa hyvä tulee toivottavasti. Lauantaina olisi tarkoitus ottaa Hulinan ja Donskin kanssa pellolla vähän enemmän hyppyjä.

Päivän päätteeksi oli Tienan vuoro lähteä taas suureen maailmaan(50m päähän tarhasta). Vesa kulki kameran kanssa mukana, joten saatiin muutama kuva Tienankin kanssa.

Tienan kanssa sujui paremmin kuin viime kerralla, mutta tuulessa koliseva rakennus oli kauhean pelottava juttu. Siitäkin Tiena selvisi jännä kakalla ja vauhdilla eteen päin. Toivon mukaan Tienan kanssa tulee kesällä jo touhuttua reilusti enemmän ja päästäisi selästäkin jo vähän tekemään jotain.

Tallilla yötä

Perjantaina lähdettiin tallin lähelle kokeilemaan suokkia, joka tulee meille kesällä laiduntamaan. Kyseinen suokki tulee kesäksi siis meidän käyttöön. Ihana saada taas suokki taloon ja vielä ihan osaava! Kyseisestä suokista lisää sen tullessa touko-kesäkuun vaihteessa.

Kamerani jäi kotiin, joten kaikki kuvat on tallin omistajan kameralla otettuja.Tallille päästyäni ratsastin ensin Donskilla ja koska sillä ei ollut vielä kenkiä jouduin menemään pellolla. Ratsastus oli ihan hirveän näköistä ja tuntuista. Donski asettui kaulasta sisään, mutta niskasta ulos ja ohjaa ottaessa pää nousi taivaaseen. Pitkällä ohjalla ratsastus sujui huomattavasti paremmin vai voiko niin edes sanoa. Ehkä rennommin on oikeampi ilmaus.

Valinnan vaikeus huovan valinnassa

Hyvin ei missään vaiheessa mennyt, mutta täytyy ottaa huomioon Donskin tausta ja taso. Jos nyt jaksaa aloittaa pitkän työn niin ehkä vielä jonakin päivänä me Donskin kanssa voidaan kulkea kentällä niin kuin kuuluu. Maastossahan Donski on jokaisen unelma, helppo ja varma, mutta säiden huonotuessa maastoilu ei ole aina mahdollista, joten kentällä ja pelloillakin Donskin on opittava vielä kulkemaan.

Donskin jälkeen ratsastin Hulinan ja kävin pellolla pyörimässä ponin kanssa. Hulina meni aika kivasti, mutta ei malttanut keskittyä kunnolla vaan katseli mielummin ympärilleen. Tein pääasiassa kahdeksikkoa tempon muutoksilla ja siirtymisillä, joilla sain ponia hieman paremmin kuulolle. Hulina on alkuun aina hieman hidas tekemään mitään, mutta lämmettyään melko miellyttävä ratsastettava.

En tiedä miksi, mutta mun on melkein aina ihan välttämätön virittää joku "kampaus" Hulinalle. Kai se harja jotenkin häiritsee mua ratsastaessa, jossei se ole kiinni

Menin jo 23 aikaan nukkumaan ja olin aamulla kuudelta hereillä, joten aikaa oli reilusti ennen kuin Fraulan ratsastaja tuli. Aamusta Tiana pääsi pitkästä aikaa liikkeelle. Ensin taluttelin Tinaa lyhyen lenkin ja Paula käveli mukana napsimassa kuvia. Tiana oli yllättävän nätisti vaikka se on ollut vasta muutaman kerran yksin tarhan ulkopuolella.

Lopuksi laitettiin vielä satula selkään ja kierrettiin kentällä ensin muutama kierros maasta käsin ja sitten muutama kierros selässä.Tietysti taluttaen, mutta ylpeänä huomattiin, että Tiana on oppinut pohkeen ja maiskutuksen merkityksen jo muutaman kerran jälkeen! Suitsia ei viitsitty pistää muutaman minuutin takia päähän ja niiden kanssa tammalla ei ole mitään ongelmia. Suitsia laittaessa se voisi ottaa mielellään kaikki muutkin suitsien osat suuhunsa.

Fraulan ratsastajan tullessa Donskilla ei ollut vielä kenkiä, joten se sai jäädä tarhaan odottamaan. Otin Hulinan samalla kun Fraulan ratsataja otti Fraulan. Fraulan ratsastajalla oli pieni tyttö mukana, jota taluttelin ennen omaa ratsastustani hetken Hulinan kanssa. Hulinalla menin laitumelle, joka oli ainoa kuiva pelto. Hypeltiin muutamia kertoja pikku ristikkoa ja pystyä ja sen jälkeen keskityttiin ponin kulkemiseen. Paula oli mukana ja huuteli mulle vinkkejä.

Mulle on hiljattain kehittynyt ihan järjetön ongelma katseen kanssa. Tuijotan koko ajan ponin korvia ja se vetää tietenkin mun asennon vääräksi enkä pysty sillon vaikuttaa istunnalla poniin oikein, Hulina kulki ihan kohtuullisen hyvin käyttäen takaosaa, mutta etuosa hipsutti. Sitten Paula huusi mulle muutaman kerran kovempaa, että nyt se leuka ylös ja keskity siihen mitä teet kunnolla! Yllättäen poni kulkikin käyttäen koko kroppaansa. Ei pitkää matkaa, mutta kuitenkin kuntoonsa nähden ja siihen mitä siltä on lähi aikana pyydetty niin juuri sen verran mitä siltä voi pyytää.

Täytyy tosissaan alkaa Hulinan kanssa taas tekemään töitä, jotta päästään takaisin siihen missä vielä vuosi sitten oltiin. Hulina on ihan huippu poni ja se kyllä osaa, muttei anna ihan helpolla. Täytyy vain itse asennoitua ja saada joku mulle karjumaan laidalle, että pidän itseni oikein ja ratsastan tosissani enkä vain humputtele eteenpäin.

Maastoon!

Sunnuntaina olin tallilla ja pääsin pitkästä aikaa kunnolla maastoon. Titenkin perjantaina kävin Donskin kanssa jonkun pituisen maaston, mutta sunnuntaina käytiin melkein parin tunnin lenkki. Meillä oli Fraula rtasastajansa kanssa seurana ja maasto sujui minun ja Donskin osalta vaivattomasti. Fraulalla oli pieniä erimielisyyksiä vauhdista, mutta onneksi oli ratsastaja, joka sai tamman menon hillittyä.

Maastoilun aikana tuli huomattua Donskin arkominen hiekalla. Onneksi suurin osa matkaa oli märkää lanattua hiekkaa ja tamma pystyi liikkua ongelmitta. Maastosta ei valitettavasti tullut muita kuvia, kuin puhelimella selästä otettuja. Niitä laitan muutaman ja joitakin vanhoja kuvia, koska koko päivältä ei tullut kunnon materiaalia.

Maastoilun jälkeen oli Hulinan vuoro ja käytiin ensin maastossa, jonka jälkeen mentiin laitumelle, joka oli sen verran kuiva, että siinä uskalsi rauhassa mennä. Päästiin pitkästä aikaa hieman vääntämään ponin kanssa ja noin viiden minuutin työllä poni kulki kuuliaasti. Hulina oli paljon helpompi ratsastaa meille molemmille helpompaan suuntaan eli oikeaan. Vasemmassa kierroksessa poni yritti ängetä lapaa edelle ja kulki muutenkin mutkalla. Tämäkin saatiin onneksi loppua kohti siihen kuntoon, että kuljettiin jo normaalisti.

Tässä kuvassa on kyllä laatu niin kohdallaan kun olla ja voi

Sadepäivän ratsastelua

Perjantaina oli vain tunnin koulupäivä, joten kerkesin kerrankin bussilla tallille. Tammat pääsivät alkuviikosta samaan tarhaan ja ovat tulleet hyvin toimeen. Hain Donskin tarhasta ja se olikin hyvin paljon helpompaa kun kaikki ovat samassa eikä tarvitse tehdä hirveitä järjestelyjä saadakseen yhden hevosen pois tarhasta.

Donski on kotiutunut jo hyvin ja oli hyvin paljon helpompi talutettava. Ensimmäisillä kerroilla oli aivan järjetön kiire jonnekkin, mutta nyt käveltiin jo rauhallisena narun päässä. Vein Donskin puomille ja hoidin. Yllättäen alkoikin sitten sataa, niin kuin yleensä aina kun olen tallilla. Hoitaessakin Donski oli rauhallisempi kuin edellisillä kerroilla ja selkään noustessa malttoi seistä paikoillaan.

Kaikki kuvat ©Hugo.K

Lähdin Donskin kanssa maastoon. Tämä oli ensimmäinen maastomme kaksin ja viime kerran hyppelyiden jälkeen oli hieman mietteliäät tunnelmat, kuinka käy kun ollaan kaksin liikenteessä. Alkuun lähdettiin hyvin rauhallisella kädellä liikkeelle ja Donski tuntui uskomattoman varmalta. Parin sadan metrin päässä ei enää käynyt edes mielessä, että mitään voisi tapahtua. Vettä tuli kaatamalla, mutta fiilis oli silti loistava.

Keskityin lähinnä siihen, että saisin Donskin pidettyä rentona. Aijemmat kerrat innostuessaan tai reippaammassa askellajissa kuin käynti Donski on mennyt aivan jännityneeksi varsinkin kaulasta ja pää on noussut taivaaseen. Käynti sujui hyvin koko maaston osalta, ravissa sain tehdä hieman töitä, jotta sain Donskin rennommaksi.

Alkuun menin ravin hyvällä ohjastuntumalla ja pikku hiljaa pidensin ohjaa. Annoin Donskin venyttää kaulaansa aika reilusti, kuitenkin siten, että hevonen oli hallinnassa. Sain ravin yllättävän hyvän tahtiseksi ja tuntuiseksi. Otettiin matkalla myös yksi laukka pätkä, joka meni oikein hyvin ilman hötkyilyä. Pääasiassa käveltiin ja tutustuttiin Donskille uusiin paikkoihin. Olin hyvin ylpeä tammasta lenkin jälkeen!

Donskin ratsastuksen jälkeen olin aivan läpimärkä ja yllättäen heti pihaan päästyäni loppui sade ja alkoi auringon paiste. Mullahan ei tietenkään ollut vaihtovaatteita mukana, joten tungin jalkaan aivan järjettömän isot collarit. Myös takista oli mennyt vesi läpi ja kaksi alempaa paitaa olikin sen verran märkiä, että niistä sai puristaa vedet pois. Vaihdoin päälle jättimäisen hupparin, mutta mitäpäs väliä sillä on miltä tallilla näyttää.

Seuraavaksi vuorossa olikin sitten Hulina. Hain ponin puomille ja hän olikin taas tehnyt omat värjäykensä. Kimosta ponista oli tullut ruskean, harmaan ja punaisen sekoitus. Punainen siis tosiaan tulee pihattojen seinistä, jotka on maalattu punamullalla. En viitsinyt laittaa edes satulaan siihen mutaselkään, joten huopa selkään, suitset päähän ja menoksi!

Mentiin Hulinan kanssa "hiekka ympyrälle". Hugo laittoi meille muutaman esteen ja napsi kuvia. Alkuun kierrettiin ympyrää ja käytiin kaikki askellajit läpi. Hypeltiin esteet molemmista suunnista muutaman kerran.

Hulina näki välillä kamalia mörköjä eli joutsenia järvellä, joita piti jäädä tuijottamaan aina useammaksi minuutiksi kerrallaan. Ja titenkin niiden pitäessä ääntä oli hyvä syy kieltäytyä, pysähtyä, pomppia tai muuten vain juosta karkuun. (En tosiaan ole niin pitkä kuin kuvissa näkyy. Saappaani vain valuivat jalasta vähän väliä :D)