sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Lepää rauhassa rakas♥ ~Red Rose Lisbeth~

Blogi on ollut jo kauan hiljainen ja pysyy vielä hiljaisena. Tahdon silti tehdä rakkaan muistoksi vielä näin useita kuukausia jälkeen päin muisto postauksen.


~Red Rose Lisbeth 25.12.1995 - 8.9.2015~
~Together 25.12.2014 - 8.9.2015~


Meidän yhteinen matka ei ehtinyt kestää edes vuotta, mutta se aika jonka sain kanssasi olla, opetti minulle enemmän kuin koskaan olisin voinut toivoa. Rakastit vauhtia, mutta osasit nauttia myös rauhallisista rapsuttelu hetkistä. Eniten vietit aikaa pihatossa seisten tai tiettyjen puiden välissä muita katsellessa. Olit aivan uskomaton tärkeä minulle, enkä tule koskaan unohtamaan yhteisiä hetkiämme. Lepää rauhassa rakas♥


Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.

Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun kuljen metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja 
etsin aurinkoiselta pientareelta varjoasi,
kun pysähdyn kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen 
ja kädelläni etsin tapani mukaan sinua, 
enkä enää löydä ja tunnen surun hiipivän sydämeeni.
olen hiljaa.
Suljen silmät.
Hengitän. 
Kuuntelen askeltesi ääntä sydämessäni,
Et ole poissa, kuljet mukanani, aina minussa.



Hetki jolloin kanssasi olla sain
oli unta jo tänään vain.
Rakastan sua edelleen,
ei mikään tule väliimme.
Vaikka kaukana olet tästä lähtien,
sydämessäni paikkasi ikuinen.


Aina kuljet mukanain, ajatuksissain ja teoissain.


Nuku pikkuinen rauhassa, 
ikiuneen tietäen, 

ajasta yhteisestä, 
koska sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta 
jonka sain viettää kanssasi, 
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi. 
kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi. 
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta. 
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, 
kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään.. 
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista on,
kun rakkaimpansa menettää.








Syttyi taivaalle uusi tähti,
tästä maailmasta lähdit.

Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, 
kipua, 
surua ole ei
uni syvä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua mä ajattelen.




Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, 
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento. 
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.



 Olit sinä herttainen, 
Kuin pieni taivaan pilvinen. 

Kauan olit sinä täällä, 
Ihana aivan joka säällä. 
Kukaan voi sua unohtaa ei, 
sellainen olit sinä! 
Olit kuin pieni pilvi hento, 
laukkasit kuin linnun lento. 
Askeleesi kauas juostessasi kaikui, 
hirnahdukses, aina mulle asti raikui. 
Viimein pääsit kivuistas eroon, 
sulla varattuun hyvään oloon. 
Ikuiseen rauhaan voin sut nyt päästää, 
kunhan muistot sust ikuisesti mielessäni säästyy.







Nimesi sun muistan, 
mieleeni sen ikuistan. 
Kuvasi sun kehystän, 
rakkaan hyvän ystävän. 
Nyt syttyi taivaalle uusi tähti, 
kun rakas Lispini viimeiselle matkalle lähti. 
Nyt olet tähti, 
nyt olet maa, 
tuulessa saatamme koskettaa. 
Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. 
Tallin pihaan. 
vain yhden kerran, 
yhden ainoan kerran sinä lähdit ja minä jäin, 
itkemään.




~Rest in peace♥