Kaikkea tapahtuu niin lyhyessä ajassa

Viime kirjoittelusta on kulunut aikaa, koska oma elämä on ollut melko muutoksen tuulissa. Parisuhteen päättyminen, muuttaminen takaisin vanhemmille, uuden suhteen alkaminen, sairastelu ja moni muu asia on pitänyt minut ja tietokoneen melko visusti erossa toisistaan. Omassa elämässä on tapahtunut paljon, mutta niin on myös tallilla!

Saaneen esitellä maanantaina 23.7 meille saapuneen Hubbabuban. Hupsis saapui meille melko nopealla aikataululla heinävedeltä saakka. Hupsis on tosiaan syntynyt 31.3.2017 eli hän on vuoden vanha ruuna, joka omaa erittäin seurallisen ja kultaisen luonteen. Paljoa en vielä kykene Hupsiksesta kertomaan, sillä se ei ole vielä ollut meillä edes viikkoa. 

Hulina oli liki heti ihan myyty ja asenteella "minun mies". Toistaiseksi Hupsis tarhaa Hulinan kanssa ja ne tulevat ihanasti toimeen. Nyt vain peukut pystyyn, että löytyi viimein kaveri, jonka Hulina ottaisi niin sanotusti omakseen. Muffen jälkeen se ei ole vielä löytänyt sellaista kaveria vaan on viihtynyt enemmän omissa oloissaan.

Vanhemmat lukijat melko varmasti muistavat meidän vanhan suomenhevos tamma Allin. Alli on astunut elämääni uudelleen tämän vuoden alussa lähes kolmen vuoden jälkeen, tosin se kantaa nykyään nimeä Ralli. Liikutan Rallia kerran viikossa ja tämän hetkinen tavoite on saada Ralli kuntoutettua. Toistaiseksi Rallilla voi ainoastaan kävellä tasaisella mahdollisimman vähillä kurveilla 45 minuuttia. Moni on instagramin puolella kysynyt, että miksi liikutan sitä, kun en voi sillä varsinaisesti mitään tehdä. 

Syy tähän on se, että siitä hetkestä lähtien kun se meiltä lähti ei ole ollut yhtäkään päivää, etten olisi Rallia miettinyt ja ikävöinyt. Niinpä tilaisuuden sattuessa, en harkinnut kahdesti kun vastasin kyllä! Tämän tamman kohdalla en tiedä olisiko kaipuu loppunut ollenkaan, onneksi sain tamman takaisin elämääni♥

Päivässä ehtii vaikka ja mitä!

Tänään oltiin Jennan kanssa tallilla ja sanotaanko näin, että tekeminen ei loppunut kesken. Aloitettiin toppautumalla ja kasaamalla Hopen suitset käyttökuntoon. Sisältä matka jatkui tarhaan, josta noukittiin poni riimunnarulla heinävajaan harjattavaksi. Hulina pääsi taas mieli touhuunsa nähdessään suolakivitelineen, joka tosin oli tyhjä. Mutta olihan murut tallella ja niitä piti nuolla viimeiseen asti ennen kuin Jenna ilkeästi vaati ponin irti suolakivitelineestä suitsien laittoa varten.

Otettiin etupihalta sekä stiga että kamera mukaan ja lähdettiin isollelaitumelle. Ratsastelin ensin hetken Hulinalla, jonka jälkeen viritettiin narut kiinni ja Jenna stigaan. Aloitushan oli jälleen melko vauhdikas ja sen Jennan housut saikin kokea kuluma jäljin. Muutaman kerran Jenna taisi tulla stigasta alas asti, mutta muuten vain irti päästäen ja pusikkoon liukuen. Vaihdettiin sitten osia, eli Jenna selkään ja minä stigan kanssa tappelemaan. Mentiin muutama kierros näin ja jätettiin sitten stiga pois, että saatiin muutamat ratsastelu kuvat. Lopuksi Jennan oli päästävä kokeilemaan monen vuoden tauon jälkeen maailmanympärysmatkaa, joka päättyi selälleen lumihankeen liukkaiden toppahousujen ansioista.

Lopuksi nousin vielä itse selkään, otin pätkän laukkaa ja ravia. Käynnissä tuli tehtyä maailmaympärysmatkoja kaksin kappalein, joista toinen päättyi yhdellä jalalla hyppimiseen lumihangessa. Hulina on onneksi oikea lehmänhermo, eikä ollut moksiskaan mistään meidän tekemisistä. Lopuksi Hulina sai kävellä ilman ratsastajaa kotiin, jossa se sai leipää palkaksi.

 

Hulinan ja seuraavien ratsujen välissä oli toppahousut otettava pois, niin kuumuuden kuin selässä pysymisen helpottamiseksi. Meillä kävi niin tuuri, että Hope oli heti yhteistyöhaluinen ja antoi kiinni ensi yrittämällä. Ja Fraula tietysti antoi Jennalle heti kiinni, koska töihin on melkein aina kiva päästä. Hoidettiin hevoset ja pistettiin molemmille suitset päähän ja lähdettiin ilman satuloita maastoilemaan. Mentiin alkuun pitkin metsäreittejä, kahlailtiin hangessa ja mentiin uria pitkin. Lopuksi lähdettiin vielä laavulenkille niin Jennakin pääsi tietäpitkin ottamaan Fraulan kanssa vähän laukkaa ja pidempää ravipätkää. Pakko sanoa, että tammat oli kyllä aika kivasti!

Viimeisenä vuorossa oli Tiana aljas Timppa, joka pääsi pellolle juoksutettavaksi. Jenna harjaili ja laittoi Tianan valmiiksi, itse vain hain Hulinan ja tappelin Tianan ohjien kanssa. Jenna talutteli Tianan pellolle ja hoiti juoksutuksen Paulan kanssa, itse roikuin vain kameran varressa ja pitelin Hulinaa sillon tällöin. Tiana hoiti oikein mielenkiintoista kuva materiaalia ja näytti vähän luontaista itseään siinä sivussa. Laitetaan ensin onnistuneet ja lopuksi vauvvan omat touhut

Sitten lapsen omat touhut: